Barokin kirjallisuus

Barokin kirjallisuus on osa barokiksi nimitettyä taiteen tyylisuuntaa. Se sijoittuu 1500-luvun loppuun ja 1700-luvun puoliväliin.^[1] Se syntyi vastapainoksi renessanssille.^[2] Aikaa leimasivat hallitsijoiden uskonsodat ja taistelut ja itsevaltaisten johtajien ilkivaltainen hallitseminen.^[1] Barokin aikana oli jyrkkä jakautuminen arvojen ja elämän hallintojen välillä^[2] ja sisäiset ristiriidat kuvaavat hyvin barokkia.^[1] Barokkia on kuvattu renessanssin rappiokaudeksi ja kirjallisuuden tutkijat usein sivuuttavat sen.^[2]

Barokkiin kuuluvat metaforat^[1], polarisaatiot.^[2], kielikuvat ja kaksoismerkitykset^[1]. Barokissa korostetaan vastakohtia ja tilanteita liioitellaan ja dramatisoidaan.^[1] Siinä leikitään kielellä ja sana-akrobatia, kielelliset kokeilut^[1] ja sointukokeilut^[2] ovat yleisiä. Barokin kirjallisuus on myös teennäistä eikä se edes yritä olla luonnollista.^[1] Tunnettuja kirjailijoita ovat Giambattista Marini, Honoré d'Urfé ja Luis de Góngora.^[2][3]

1. ↑ ^{a b c d e f g h} Aikajana, Jyväskylän yliopisto (Arkistoitu – Internet Archive)
2. ↑ ^{a b c d e f} Sirkka Heiskanen-Mäkelä: Barokin kirjallisuus ja näyttämötaide, Jyväskylän yliopisto, 1983 ISBN 951-678-888-2^{lähde tarkemmin?}
3. ↑ Rafael Koskimies: Maailman kirjallisuus 1–4, Otava, 1963–1965^{lähde tarkemmin?}